1901-1950-LUVUT


Vuonna 1901 avattiin ensimmäinen myymälä Tukholmaan, silloin nimellä ”Indiska utställningen” (Intialainen näyttely). Tästä sai alkunsa yritys, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä INDISKA.

Kaupan avasi Matilda Hamilton, maailmaa nähnyt nainen, joka oli kotoisin Finspångan alueelta. Hän hyppäsi Amerikkaan seilaavaan laivaan vain 17-vuotiaana ja aikoi opiskella lähetyslääkäriksi perille päästyään, mutta hän löysikin itsensä luentokiertueelta, jossa käsiteltiin raitistumista. Hän oli erittäin lahjakas puhuja.

Wyomingissa hän tapasi amerikkalaisen pastorin, Gustaf Adolphus Hamiltonin, jonka kanssa hän meni naimisiin. Pariskunta lähetettiin lähetystön tehtäviin sellaisiin maihin kuin Egyptiin, Palestiinaan ja Pohjois-Intiaan, Tiibetin rajalle, jossa he aloittivat liiketoiminnan. Se oli rankkaa aikaa, ja he joutuivat nukkumaan ötököiden valloittamalla lattialla ja pariskunta sairastuikin useampaan otteeseen ruttoon. Kaikista vaikeuksista huolimatta he halusivat auttaa kaikkein köyhimpiä osia väestöstä. He perustivat mm. ammattikouluja Delhiin ja Haziliin, jossa pojat saivat oppia käytännön asioita, mutta myös lukemaan ja laskemaan.

”Indiska utställningen” olikin aluksi kuin näyttely. Mathilda rakensi huoneen jossa oli räikeitä kankaita, leopardinnahkaa, kallisarvoisia aseita ja jumalien kuvia. Oli jopa intialainen mies, Gadju Daniel Sewak nimeltään, joka istui huoneessa polttamassa vesipiippua. Kaikki myynnistä saadut tulot menivät Intian koulutoimintaan. Tänä aikana Mathilda kirjoitti myös kirjan: 'Kvinnan i Brahmas, Buddhas och Muhammeds länderna€

Kaupan valikoima kasvoi pikkuhiljaa ja siihen lisättiin erilaisia käsitöitä, kankaita ja mausteita - menestys oli taattu. Mathilda oli päässyt yrittäjyyden makuun ja edes ensimmäinen maailmansota ja sen aiheuttama tuontikielto ei ollut hänelle esteenä. Sen sijaan hän otti yhteyttä tavarataloon nimeltään ”Ostindiska kompaniet” ja täydensi valikoimaansa koriste-esineillä eri puolilta maailmaa.

Hänen sydämensä roihusi kuitenkin intialaisille tuotteille ja heti kun hän siihen kykeni, tarkemmin sanottuna vuonna 1918, hän palasi Intiaan. Siihen aikaan kauppa ei oikein käynyt, mutta hän otti tehtäväkseen tuoda mausteita muille ruotsalaisille yrityksille. Hän toi yritykseen mukaan toisen omistajan kun hänen oma terveytensä meni huonompaan suuntaan ja lopulta hän joutui myymään yrityksensä saksalaiselle Hulekin perheelle. Mathilda kuoli köyhänä ja hänet haudattiin nimettömälle hautapaikalle Tukholman Lidingö:hön vuonna 1935.

Sodan vaikeudet seurasivat myös Hulekin perhettä. Toisen maailmansodan aikaan Intiasta ei voitu tuoda tuotteita Suezin kautta, ja he joutuivat siis tuomaan tuotteita Egyptistä ja Keski-idästä. He johtivat ”Indiska utställningen” -yritystä perheyrityksenä, mutta kauppa kävi huonosti. Lopulta he päätyivät myymään yrityksen.